Järjestöjen rahoituksesta

Nuorpoliittisten järjestöjen rahoitusta koskeva keskustelu on vilkastumassa. Sosialidemokraattisten opiskelijoiden ex-pääsihteeri Mikko Saulin avautumisesta alkanut vyyhti on purkautumassa hyväksi poliittiseksi keskusteluksi.

Toissa päivänä asiaan otti kantaa vihreiden puoluesihteeri Panu Laturi. Vihreäthän esittivät viime vaalikaudella uudistusta, jossa kaikkia poliittisia tukia käsiteltäisiin samojen parlamentaaristen kriteerien kautta. Tällöin tarkasteluun tulisivat myös poliittiset lapsijärjestöt ja arkistot.

Eilen asiasta taas kirjoitti vasemmistonuorten entinen puheenjohtaja Jussi Saramo, jonka kanssa olen samaa mieltä siitä, että arkistoja on käsiteltävä erilliskysymyksenä. Poliittisille lapsijärjestöille en taas antaisi synninpäästöä. On niillä poliittista funktiota tai ei, niin tuskin puolueaktiivien lapset ilman lomia jäisivät, vaikka eivät pääsisikään nuorten sorsien elämysmatkalle puoluekokoukseen.

Toisaalta voidaan kysyä, miksei kaikkien yhdistysten rahoitusta voisi käsitellä kokonaisuutena. Asiaa tutkinut työryhmä arvioi, että kaikki julkiset tuet kansalaisjärjestöille ovat peräti 1,6 miljardia euroa. Summa on vähän enemmän kuin valtiolta menee työttömyyskorvauksiin (1,5 miljardia) tai lapsilisiin (1,4 miljardia) vuosittain. Sillä voisi alentaa valtion tuloveroa kolmanneksella (tuotto 5,1 miljardia).

Entäpä jos jokainen ihan itse kustantaisikin tulevaisuudessa harrastuksensa ja aatetoimintansa? Esitimme aikanaan Helsingfors Unga Liberala Centerin puolesta tähän ratkaisuksi yhdistystili-mallia, jossa tilannetta avitettaisiin verojärjestelyin. Taustapaperi esityksestä löytyy täältä:

https://sites.google.com/site/hulcresearchdataarchive/tiedostot

Kyseinen malli auttaisi yhdistyksiä keräämään varoja helpommin, mutta samalla siirtäisi rahoituksen kannattajarahoitteiseksi. Se toimisi käytännössä näin:

1. Jokaisella kansalaisella olisi mahdollisuus liittää verokorttiinsa yhdistystili, jonka avulla hän voisi tukea haluamaansa tai haluamiansa yhdistyksiä, kirkkokuntia tai ammattiyhdistystä

2. Mallissa olisi välihallinto, joka hoitaisi neuvonnan ja tilityksen yhdistyksille. Yhdistykset hallinnoisivat välihallintoa. Verohallinto tilittäisi kerätyt varat välihallinnolle.

3. Verohallinto perisi välihallinnolta järjestelmän synnyttämät kulut.

4. Järjestöjen kokonaistukia (1,6 miljardia euroa) leikattaisiin ja säästöillä alennettaisiin tuloveroa samassa yhteydessä kuin yhdistystili lanseerattaisiin.

Olisiko siis aivan liian monimutkainen järjestely, että siirryttäisiin malliin, jossa ihmiset maksaisivat omat harrastetoimintansa omilla rahoillaan? Näin jäljelle jäisi kaikki se toiminta, jolla on kansalaisille niin paljon merkitystä, että he haluavat sitä vapaaehtoisesti omista varoistaan tukea.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

5Suosittele

5 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (3 kommenttia)

Käyttäjän JuhoJoensuu kuva
Juho Joensuu

Sinulla on Tuomo aina esitettävänä mielenkiintoisia ideoita. Ihmeen vähän kuitenkin saat kommentteja.

Perusajatuksesta ei voi todellakaan olla kuin samaa mieltä. Miksi tosiaankaan ei voisi lähteä siitä, että kukin kustantaa omat kivat harrastuksensa ensi sijaisesti itse. Toteutuksenkaan ei nykyisenä tietotekniikan aikakautena pitäisi olla ylipääsemättömän vaikeaa. Ja jokainen pääsisi itse vaikuttamaan kenelle, jos yleensä kenellekään, rahojaan jakaisi.

Joten ehdotus on ihan miettimisen arvoinen.

Aivan samoin kuin esittelemäsi negatiivinen tulovero perustulon toteutuksena. Ilmeisesti ilmapiiri perustulolle yleisenä toimeentulotuen yksinkertaistajana alkaa saamaan lisää kannatusta.

Käyttäjän SuperNinjaTurtle kuva
Tuomo Järvelä

Kompromissit eivät taida olla muotia. Keskustelua seuratessa vaikuttaa, että vastakkain on kaksi kantaa:

A) Nykymallisen järjestelmän kauneusleikkaus, jossa nuorisojärjestöjen avustukset siirretään puoluetukeen (Kataisen-Räsäsen-Soinin malli). Sitä tänään Helsingin Sanomissa vastusti muutama nuorisojärjestöpomo.

B) Avustusten täydellinen lakkauttaminen.

Ratkaisuna B ei ole poliittisesti realistinen, jollei siihen liitetä jotain edellämainitun kaltaista kokonaisuudistusta.

Vähän ärsyttää sinänsä, että keskustelu on jämähtynyt yhteen poliittisen tukijärjestelmän lohkoon ja yhteen detaljiin. Avustusten kriteereistä jäsenmäärä on kuitenkin vain yksi osa.

Paikallistasoilla esimerkiksi käytetään tapahtumien kävijämääriä yhtenä kriteerinä, ja nekin ovat ihan ilmoitusasioita. Puhumattakaan siitä, että tässä käsitellään ainoastaan valtakunnallisia avustuksia, kun kaupungit ja kunnat myöntävät avustuksia vielä erikseen.

Käyttäjän SuperNinjaTurtle kuva
Tuomo Järvelä

Piraatinvihreä Lilja Tamminen esitti blogissaan freesin ehdotuksen siitä, miten poliittisten nuorisojärjestöjen tukiperusteita voisi uudistaa. Löytyy täältä:

http://liljat.fi/2012/04/ehdotus-poliittisten-nuor...

Sinänsä malli taitaisi olla kalliinpuoleinen toteuttaa, mutta on siinä oma vinha ideansa.

Toimituksen poiminnat