*

Tuomo Järvelä

Seuraavat 400.000 helsinkiläistä

Luin tänään vihreiden Osmo Soininvaaran, Otso Kivekkään, Mari Holopaisen ja Mikko Särelän kirjoittaman pamfletin Seuraavat 400.000 helsinkiläistä (pdf, 6,6 Mt). Omakustanteen graafisesta suunnittelusta on vastannut Lilja Tamminen ja kannesta Tomi Parkkonen.

Vaikka pamfletti julkaistiinkin vaalien alla, niin teesit ovat soininvaaralais-säreläisittäin sen verran tuttua kauraa, ettei sen pääasiallinen motiivi liene niinkään taktinen kuin poliittinen.

Kirja esittelee varsinkin Mikko Särelän blogikirjoituksissaan ylläpitämän teesin kaupunkimotarien hyödyntämisestä asuntorakentamisessa ja Soininvaaran teesin pysäköintinormien järjettömyydestä. Lähinnä jälkimmäisessä kysymys on siitä, kuka ne maksaa. Nykyisellään pysäköintipaikkojen kustannuksiin osallistuvat myös ne omistusasujat, joilla ei ole omaa autoa. Soininvaara kirjoittaa:

”Esitän, että Helsingissä siirrytään käytäntöön, jossa asunto-osakeyhtiöitä ei velvoiteta rakentamaan pysäköintipaikkoja, vaan asia annetaan markkinoiden ratkaistavaksi. Rakennettaessa kaupungin maalle tontinluovutusehtoihin laitetaan, ettei pysäköinnin kustannuksia saa sälyttää asuntojen hintaan, vaan asunnot ja parkkipaikat myydään tai vuokrataan erikseen.”

Voisin olla samaa mieltä, jos en pitäisi pysäköintinormia täysin järjettömänä. Haluaisin Helsinkiin lisää kantakaupunkia: kerrostaloasuntoja ilman ristisubventoituja pysäköintipaikkoja, hehtaarikokoisia märkätiloja, tyhjiä kerhohuoneita ja lapsettomia leikkikenttiä. Väitän, että moni olisi valmis niistä maksamaan ja joku niitä rakentamaan, jos se olisi lain ja normien puitteissa mahdollista.

Toki on niin, että kompromisseilla kauppaa käydään.

Toinen keskeinen teesi pamfletissa on kaupunkimotarien käyttäminen lisärakentamista palvelemaan. Käytännössä tämä tarkoittaisi sitä, että mm. Länsiväylä muutettaisiin tavalliseksi kaduksi, ajonopeutta alennettaisiin ja kadunvarret rakennettaisiin. Vastaavia kaupunkimotareita ovat esimerkiksi Turunväylä, Itäväylä ja Tuusulanväylä. Ajatuksen ydin tiivistyy sivulla 87:

”Lähdetään laajentamaan Helsingin tiiviisti rakennettua korttelikaupunkia ulospäin kortteli kerrallaan. Helsinki on täynnä katuja ja kaupunkimotareita, joiden varret ovat vajaakäytössä. Lisäksi, kun tiivistä kaupunkirakennetta jatketaan kortteli kerrallaan, tulevat uudet asukkaat aina olemassaolevaan kaupunkirakenteeseen, jossa on hyvät lähipalvelut. "

Tämä bulevardisointi, joka palvelisi asuntorakentamista, on hieno ajatus. Se, että Helsinki kasvattaa ympäryskuntien asumisväljyyttä tieverkostollaan voi olla espoolaisen mielestä fiksua, mutta ei helsinkiläisen veronmaksajan kannalta järkevää. Joku tosin voisi kysyä, mihin sitten tarvitaan keskuspuiston kaltaista rämeikköäkään keskellä pääkaupunkia.

Vihreän nelikon pamfletti on hyvä perusesitys siitä, miten helsinkiläistä asuntopolitiikkaa voitaisiin tehdä toisin. Olisi mukavaa, jos muidenkin puolueiden toimijoilla olisi esittää kokonaisvaltainen visio siitä miten Helsinkiä tulisi kehittää. Nykymalliin fyrkan pumppaaminen ei ole kelvollinen vastaus: jos se toimisi, ongelmat olisi ratkaistu jo vuosikymmeniä sitten. Jos rakennetaan hiekalle, uppoaahan se.

Tosin lienee niin, että jos vihreille siunaantuisi enemmistö valtuustoon, tähänkin malliin yhdistettäisiin koko joukko ”suojellaan nyt nämäkin pörröiset” -normitusta, joka vesittäisi sen taloudelliset hyödyt ja räjäyttäisi asumisen hinnan nykyistäkin pahemmin katosta läpi.

--

Kirjoittaja ei ole kuntavaaliehdokkaana, eikä ole aikeissa äänestää vihreitä vaaleissa.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

2Suosittele

2 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (2 kommenttia)

Käyttäjän JuhoJoensuu kuva
Juho Joensuu

Huomasinpas tämän vasta nyt. Oleellisin kysymys lienee kuitenkin, että mihin niitä seuraavia 400000 helsinkiläistä tarvitaan? Väkiluvun saturaatio on jo saavutettu, nyt olisi pikemminkin saatava asukkaat ja työpaikat tasapainoon.

Helsingistä ei tule suurkaupunkia. Se voisi olla suuri pieni kaupunki. Asiaa on käsitellyt esimerkiksi Kokoomuksen Jarmo Nieminen. Tai asiaa sivuten Keskustan Johannes Hirvaskoski, jossa muuten on erinomainen ehdokas vantaalaisille.

Käyttäjän SuperNinjaTurtle kuva
Tuomo Järvelä

Minusta keskeisin ongelma on että kohtuuhintaisen asumisen löytäminen kaupunkimaisen palvelutason omaavalta alueelta on muuttunut monille sitä kaipaaville saavuttamattomaksi, mikä on pitkälti epäonnistuneen politiikan lopputulos. Asuntojen hintatasosta näkee, että kysyntää olisi juurikin nk. 'kantakaupunkimaiselle' asumiselle.

Ei asukastiheyden tarvitsisi olla kuin Alppiharjun tai Krunikan tasoa, jotta saavutetaan merkittävästi kaupunkimaisempaa ympäristöä. Korkeampaakaan rakentamista siis ei tarvita välttämättä vaan tiheämpää, kaupunkimaisempaa ja tarvelähtöisemmin toteutettua.

Vantaan keskustalaisille äänestäjille suosittelen Markus Ylimaata, jonka tiedän osaavan aktualisoida osaamisensa tuloksiksi. Mainittua Hirvaskoskea en tunne.

Toimituksen poiminnat